Kaikkiaan 50 suomalaista projektiammattilaista arvioi riskienhallintaa projekteissaan. Tulokset paljastivat merkittäviä puutteita riskien tunnistamisessa ja työkalujen käytössä.
Teksti Riku Oksman & Marko Ikonen Kuvat Opa Latvala
Riskienhallinnan tärkeydestä projekteissa puhutaan paljon. On myös totta, että toimivalla riskienhallinnalla voidaan monia sudenkuoppia välttää tai vähintäänkin niiden seurauksia minimoida.
Mutta miten hyvin riskienhallintaa projekteissa oikeasti tehdään? Mitkä ovat tällä hetkellä riskienhallinnan isoimmat kipukohdat?
Tämän selvittämiseksi toteutimme syksyllä 2025 eri alojen projektiammattilaisille suunnatun itsearviointikyselyn. Kyselyssä vastaajat arvioivat sitä, miten hyvin heidän projekteissaan riskejä on tunnistettu, arvioitu ja seurattu, sekä erilaisia toimenpiteitä määritelty ja toteutettu. Lisäksi he arvioivat, miten hyvin käytössä olevat toimintamallit ja työkalut ovat tukeneet riskienhallintaa.
Itsearvioinnin tulosten perusteella riskienhallintaa ei vieläkään hyödynnetä riittävästi projektien onnistumisen varmistamisessa. Erityisesti puutteita vaikuttaisi olevan riskien tunnistamisessa sekä tarkoituksenmukaisten työkalujen ja toimintamallien käytössä.
Tietoa aineistosta
Itsearviointiin vastasi kaikkiaan 50 projektiammattilaista. Valtaosa tehdyistä arvioinneista koski ICT-projekteja sekä toimitus- ja asiakasprojekteja, mutta arviointeja tehtiin myös investointi-, kehittämis- ja muista projekteista. Arvioitujen projektien tyypillinen kesto vaihteli lyhyistä alle puolen vuoden kokonaisuuksista monivuotisiin hankkeisiin. Vastaavasti projektien tyypilliset budjetit vaihtelivat alle 0,5 miljoonasta useisiin miljooniin euroihin.
Keskeinen kompastuskivi on riskien tunnistaminen
Arviointituloksista ilmeni, että projektiammattilaiset kokevat nimenomaan riskien tunnistamisen olevan keskeinen pullonkaula projektien riskienhallintaprosessissa. Erityisen huomattavaa oli, että tämä ei ole yksittäisen projektityypin ongelma. Sen sijaan se toistuu niin toimitus- ja asiakasprojekteissa, ICT-projekteissa, investointiprojekteissa, sisäisen kehittämisen projekteissa kuin muissakin hankkeissa.
Parhaimmalla tolalla riskien tunnistaminen vaikuttaisi olevan investointiprojekteissa, joskin niissäkin se sai toiseksi heikoimmat arviot tarkastelluista osa-alueista. Heikoiten riskejä tunnistetaan arviointien perusteella sisäisen kehittämisen projekteissa, joissa riskienhallintaan ei välttämättä suhtauduta samalla vakavuudella kuin isoissa ja kalliissa investointiprojekteissa.
Kaiken kaikkiaan havainto koetuista puutteellisuuksista riskien tunnistamisessa on merkittävä. Jos riskejä ei edes tunnisteta, on mahdotonta yrittää varautua niihin tai hallita niitä. Tämä johtaa väistämättä aikataulujen pettämiseen ja budjettien ylittymiseen, jos ja kun odottamattomat ongelmat iskevät.
Arviointitulokset viittaavat myös siihen, että riskien tunnistamisessa ei hyödynnetä läheskään riittävässä määrin aiemmista projekteista saatuja havaintoja ja oppeja. Näkemyksemme mukaan tämä on huomattavan iso ongelma ja vaikuttaa suoraan koko riskienhallinnan tehokkuuteen projekteissa.
Työkalupakki on väärä (tai tyhjä!)
Arviointitulosten mukaan monista projekteista puuttuu myös systemaattinen riskienhallintaprosessi ja tarkoituksenmukaiset työkalut. Tämä tekee riskienhallinnasta sattumanvaraista ja pahimmillaan myös tehotonta.
Tämäkin heikkous toistuu kaikissa arvioiduissa projektityypeissä, ja myös sen suhteen investointiprojektit pärjäsivät projektityypeistä parhaiten. Huomionarvoista on se, että investointiprojektienkin osalta toimintamallit ja työkalut saivat heikoimmat arviot.
Tuloksista ilmeni myös, että tekoälytyökaluja käytetään riskienhallinnassa hyvin vaihtelevasti. Tekoälyä pyritään käyttämään, mutta kovin systemaattista käyttö ei välttämättä vielä ole.
So what?
Vaikka saamamme tulokset eivät sinänsä ole tilastollisesti päteviä, tekemämme havainnot antavat selkeää osviittaa eri alojen projektiammattilaisten riskienhallinnassa kokemista kipukohdista.
Niiden perusteella voi hyvin todeta, että projektien riskienhallinnassa vaikuttaisi olevan vielä paljon aukkoja ja kehitystarpeita.
